Eläkeuudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on pidentää työuria. Tehty ratkaisu vaikuttaa lähes kaikkien tällä hetkellä työssä olevien kuntatyöntekijöiden eläketurvaan. Keskeistä työurien pidentämisen kannalta on eläkeikärajojen nosto ja niiden sitominen elinajanodotteen kehitykseen. Vanhuuseläkeiän alarajaa nostetaan vaiheittain 65 vuoteen siten, että vuonna 1962 syntyneet ovat ensimmäinen ikäluokka, jonka vanhuuseläkkeen alaikäraja on 65 vuotta.

 

Julkista sektoria koskevassa ratkaisussa korotetaan lisäksi mm. kunnallisen eläkejärjestelmän ammatillisia eläkeikiä siten, että ne nousevat asteittain enintään kaksi vuotta. Tämä ratkaisu on eduskunnan perustuslakivaliokunnan aikaisemmin tekemän linjauksen mukainen. Ammatillisten eläkeikien korottaminen on tarpeellista, koska eläkeikä nousee kaikilla muillakin ryhmillä ja näin erot muihin ryhmiin eivät muodostu kohtuuttoman isoksi.

 

Uudistus turvaa eläketasojen säilymisen tulevaisuudessakin riittävällä tasolla samalla kun vanhuuseläkkeelle siirtymisiän odote nousee arvioiden mukaan selvästi. Kunta-alalla työskennellään tulevaisuudessa aikaisempaa pidempään, jolloin ikäjohtamisen merkitys korostuu.

 

Eläkeuudistuksen tavoitteena on supistaa julkisen talouden kestävyysvajetta. Uudistus hillitsee kunta-alalla eläkemenojen ja -maksujen kasvupaineita. Työnantajan eläkevakuutusmaksut ovat keskeinen henkilöstökustannuserä, joilla on suuri taloudellinen merkitys työvoimavaltaisella kunta-alalla. Kuntatalouden heikkenevien näkymien kannalta on tärkeää, että eläkeuudistus vähentää merkittävällä tavalla kuntatalouden menopaineita. Se edellyttää kuitenkin, että eläkeratkaisu myös toteutetaan kunta-alalla kestävyysvajeen supistamisvaikutuksen mukaisesti ja että kuntatyönantajan eläkevakuutusmaksua pyritään muutoinkin alentamaan.